tiistai 24. heinäkuuta 2018

Kahdeksannen viikon pelot

Raskaana oleminen on ennen kaikkea pelottavaa.

Syönkö tarpeeksi monipuolisesti?
Onko siellä edes ketään?
Onkohan tää märkä tunne mun housuissa verta? (ei, vaan hikeä näillä 30 asteen helteillä...)
Onkohan tälläkin kaverilla kromosomeissa häikkää?
Tai sydämessä?
Mitä jos synnytyksessä tapahtuu jotain? Lapsi jää jumiin ja kärsii hapenpuutteesta?
Tai jos sen sydän ei lyö?
Jos istukka repeää?
Kohtukuolema?
Raskausmyrkytys?
Raskausdiabetes?

Ja stressi vaikuttaa vauvan kehitykseen myös negatiivisesti. Kiitos jumalalle (jonka olemassaoloon en usko), että olet luonut tällaisen combon: ei pitäisi stressata, mut silti kaikki on saatanan epävarmaa.

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Kuudes viikko!

Kuudes viikko alkoi juuri. Toistaiseksi olen onnekkaan vähäoireinen. Mitä nyt on aivan koko ajan nälkä (toisaalta maha tuntuu tulevan täyteen pienemmistä ruokamääristä), kahvi ei maistu (silti se ei ainakaan vielä okseta), SUOLAA voisin syödä vaikka suoraan purkista (vaikka ei pitäisi, koska raskaana kaiketi pitäisi pitäytyä järkevissä määrissä) ja väsyttää.

Soitin neuvolaan ja varasin ensimmäisen ajan.

Ostin pari pienen pientä vaatetta.

Olen kaiketi siis kovin optimistinen.

Ensimmäiseen raskauteen verrattuna ainoa ero oikeastaan tässä vaiheessa on se, ettei minulla ole vuotanut kiinnittymisvuodon jälkeen enää verta. Ehkä verettömyys on hyvä merkki.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Aika kuluu hitaasti


Kohdun seudulla tuntuu jomottelua. En tiedä, onko se hyvä vai huono juttu.

Kehostani on tullut jo nyt vauvan valtakunta. Mitä pistän suuhuni, kuinka usein, minkä verran proteiinia, minkä verran kasviksia, minkä verran kahvia, minkä verran rautaa – kaiken kertoo nyt vauva. Tai se, mitä minä sanon vauvaksi – joka tuskin muistuttaa vielä pitkään aikaan vauvaa.

Välillä mietin, onko vastuutonta olla vegaani odottaja. Olen kahlannut läpi jälleen paljon vegaaniraskaudesta tietoa ja ammattilaiset vakuuttelevat, että monipuolisesti syömällä ja ruokavalioon huomiota kiinnittämällä kaiken pitäisi olla kyllä enemmän kuin ok. Mikä voisi olla se maaginen eläimestä saatava ainesosa, joka olisi niin välttämätön, että ilman sitä ei voi (kohdussa oleva lapsi) elää?

Ravintolisinä syön suositusten mukaisesti B12-vitamiinia, d-vitamiinia ja foolihappoa. Joidenkin lähteiden mukaan jodiakin voisi syödä lisänä, mutta itse olen luottanut toistaiseksi jodioituun suolaan. Muuten riittänee monipuolinen, kasvispitoinen perusruoka tuoreista raaka-aineista. Värejä yritän syödä joka aterialla useampaa.

Silti pelottaa. Oman lapsen parhaaksi tekisi mitä vain – vaikka söisi lihaa, jos se tutkitusti olisi lapselle jotenkin parempi. Mutta tämän hetkisillä tiedoilla ei ole.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Jännän äärellä

3+5
Hennon vaaleanpunainen viiva.


Minulla ei ole ollut mitään sanottavaa. Elämä on mennyt eteenpäin sellaista vauhtia, että olen yrittänyt pitää kiinni toisella kädellä hatusta ja toisella käsilaukusta. Valmistuin, sain töitä, etäsuhde päättyi ja alkoi uudelleen, muuttoasioita, uusia kaupunkeja, uudet työkuviot aivan erilaisessa työympäristössä ja nyt sitten tämä tämänpäiväinen haalea viivanalku.

Ensimmäisen raskauden jäljiltä tästä toisestakaan ei voinut erehtyä. Tiesin sillä nimenomaisella hetkellä kun tyyppi päätti lähteä tarkertumaan limakalvooni, että nyt muuten on vauva yrittämässä salamatkustusta! Kovin salaiseksi matka ei vaan jäänyt. Viikkoa ennen oletettuja kuukautisia alkanut hento vuoto ilman kuukautiskipuja paljasti sen, että kiinnittymistähän tässä nyt yrittää tapahtua. Edellinen raskaus lähti ensimmäisestä ehkäisyttä olleesta kuukaudesta, ja tämä toinen raskaus lähti ensimmäisestä kuukaudesta kun etäsuhdetta ei enää ollut (muina kuukausina todennäköisesti ajoitukset eivät ole osuneet kohdalle). Jospa tällä kertaa meitä kohtaisi suurempi onni, ja saisimme pitää pienen!

Tietenkin on liian aikaista. Ensimmäinenkin kerta meni miten meni – vaikka todennäköisyydet olivat puolellamme, se vähempi todennäköinen sattui silti kohdalle. Ensimmäisen raskauden siivittämänä olen perehtynyt ehkä liiaksikin siihen, mikä kaikki raskaudessa oikeastaan voi mennä pieleen. Ja se lista tuntuu loputtomalta. Miten terveitä lapsia on mahdollista edes syntyä?

Tässä sitä nyt ollaan,
taas kulkemassa lähtöruudun kautta.

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Vaihtoehdot

Kesäkuun jälkeen jännitetään ensimmäistä kertaa ikinä, onko meille tulossa maaliskuun vauvaa. Edellisellä kerralla tyyppi lähti kasvamaan ensimmäisestä ehkäisyttä olleesta kuukaudesta. Jotenkin on sellainen olo, ettei niin voisi tapahtua enää toista kertaa.

Heinäkuun alussa testaillaan. Jännittää jo valmiiksi. Samaan aikaan haluaisin niin kovin paljon tulla jo raskaaksi, mutta kuitenkaan ei haittaisi, jos en tulisi. Minulla on maailman paras ammatti, jonka parissa viihdyn aivan varmasti. Toisaalta viihtyisin myös kotona pikkuisen kanssa. Tuntuu oikeastaan aika kivalta, ettei tässä suhteessa ole huonoja tai hyviä vaihtoehtoja; on vain vaihtoehtoja.

Kuume omaa kotia kohtaan on silti kasvanut. Haluan kotiin.

maanantai 28. toukokuuta 2018

Kehontarkkailun ammattilainen

Niinhän minä ajattelinkin, että menkat tulisivat maanantaina – ja sieltähän ne tulivat. Laskeskelin, että vahvat ovisoireet alkoivat noin pari viikkoa sitten. Keho tuntuu ensimmäistä kertaa aikoihin toimivan. Kuukautiskiertokin jäi normaaliin 35 päivään! Vaikka kuinka stressasin ja murehdin.

Luulen, että kesäkuun puolenvälin tienoilla yritellään ensimmäistä kertaa kunnolla.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kahvi

Välähdyksiä sairaalasta.

Menen keskeytykseen ja pienellä metallisella kärryllä roudataan kahvia syntyneen lapsen kunniaksi.

Mä mietin, ettei mun lapsen kunniaks juoda kahveja.

Uutta blogissa:

Kahdeksannen viikon pelot

Raskaana oleminen on ennen kaikkea pelottavaa. Syönkö tarpeeksi monipuolisesti? Onko siellä edes ketään? Onkohan tää märkä tunne mun ...