keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Ihmisen alku, sinnittele sinnittele!

Kuinka paljon voi huolta, murhetta, itkua ja ahdistusta aiheuttaa pieni alku, josta toivoo niin kovasti uuden ihmisen kasvavan. Paljon. Eilen alkoi hieman veristä vuotoa, joka jatkui vielä aamusta. Soitto äitiysneuvolaan, nyyhkytyksen seasta asian selostus ja pikainen aika lääkärille. 10 minuuttia jo ja makaan ultrattavana. 




Kuten kuvasta näkyy, siellä ei näy paljoa, jolle mahdollisia syitä annettiin kaksi:

1) Normaalisti kehittyvä raskaus, mutta ovulaatio on ollutkin aiempaa myöhemmin, jolloin raskausviikkoja onkin vasta jotain 4-5 väliltä. Tätä selitystä tukee myös se, että tein selvän plussan vasta viikko sitten ja pari päivää ennen selvää plussaa oli vasta haamuviivainen testi. Kuulemma ovulaatiota on toisinaan vaikea ennustaa, eikä se aina osu keskelle kiertoa. Varsinkin kun en ole "tikuttanut" ovulaatiota, ei voida arvioida vielä tarkkaan, millä viikoilla oikeasti mennään. Kuukautiskiertokin välillä heittelee.

2) Normaalisti kehittynyt raskaus, mutta keskenmenon myötä "tavaraa" lähtenyt jo ulos ja kohtu on tyhjentymässä. Alkanut keskenmeno.

Haluaisin uskoa niin paljon vaihtoehtoon yksi, vaikka hieman harmittaa, jos raskaus ei olekaan viikolla 6, kuten aiemmin luulin. Nyt kun verenvuoto on lakannut ainakin joidenkin tuntien ajaksi, uskallan jo hieman hengittää ja olla toiveikas. Pelko keskenmenosta on tällä hetkellä valtava, mutta samalla olen myös helpottunut, ettei sitä tuomiota vielä annettu.

Siinä on muuten elämäni ensimmäinen ultrakuva ja elämäni ensimmäinen vauvan alku. Eihän siitä juuri selvää saa, mutta siinä se on. Pysy rakas vielä siellä, sinua odotetaan jo niin paljon. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uutta blogissa:

Pienet, selvät liikkeet

Viikon kuumottelin, ettei se saatana liiku. Ei liiku, ei tunnu mitään, ei tunnu miltään. Vatsakumpukaan ei juuri tunnu kasvavan. (Mitä jos ...