sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Keskenmeno pelottaa, tulevaisuus ilahduttaa

Aivan yhtä nopeaa kuin raskauden ensioireet saapuvat, ovat ne myös kadonneet. Yritän kuulostella olotilaa ja miettiä, tuntuuko mitenkään eriltä. Nenä on vielä hieman tukossa, kurkkukipu lähti jo. Kun eilen vielä ällötti hajut, tänään ei ällötä enää mikään.

Paniikki. Mikään ei varmasti enää kasva siellä. Ei varmasti.




Avaan googlen ja näpyttelen eri hakusanoilla itseäni epävarmemmaksi. Ainakin se vaikuttaisi olevan normaalia, ettei 6. raskausviikolla kaikilla ole oireita. Oireet voivat myös kadota, ja silti sieltä saattaa syntyä lapsi. Samaan aikaan kuitenkin tällä viikolla keskenmenon riski on 10 % luokkaa, seuraavallakin viikolla vielä noin 5 %. Yritän rauhoitella itseäni ajattelemalla, että päivä päivältä riski pienenee. Jokainen mennyt päivä ilahduttaa. Ensimmäiseen ultraankin tuntuu olevan niin tuskastuttavan pitkä aika, etten edes ymmärrä, miten tämän ajan saisi kulumaan.

Onneksi tuleva viikko tuo tullessaan muuta ajateltavaa. Alkuviikosta käyn keskustelemassa opettajan kanssa siitä, vaikuttaako raskaus (mahdollisesti jatkuessaan) tulevaan harjoittelujaksoon. Minulla alkaa opintojeni viimeinen puserrus, eli harjoittelu, tammikuussa. Minun pitäisi valmistua kesäkuun alkuun ja jo heinäkuussa olisi laskettu aika. En näe sinänsä estettä tehdä harjottelua pois alta nyt, sillä psykologin työ lienee kuitenkin suht siistiä ja kevyttä sisätyötä, ilman kovaa fyysistä rasitusta tai altistumista kemikaaleille. Ongelmaksi raskauden ja työharjoittelun yhteensovittaminen voisivat tosin kääntyä silloin, jos tulisi ennenaikaisia supistuksia tai muuta fyysistä. Ja eipä sitäkään voi sulkea pois, ettei lapsi tulisi maailmaan ennen kuin ehdin tehdä harjoittelua loppuun. Nyt veikkaukset pystyyn siis siitä, kumpi tulee aiemmin – lapsi vai paperit yliopistolta.

Vaikka hieman täpärälle se valmistuminen saattaa mennä, olen iloinen, että todennäköisesti kuitenkin ehdin valmistua ennen vauvaa. Psykologien työllisyystilanne näyttää tällä hetkellä kuitenkin ihan hyvältä, joten vielä on melko huoleton olo mahdollisen työllistymisen suhteen. Tietty välillä miettii, miten työllistymiseen tulisi vaikuttamaan kotona oleva pieni lapsi, mutta se taitaa olla tällä hetkellä kuitenkin ja onneksi vielä kaukainen huoli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uutta blogissa:

Vaihtoehdot

Kesäkuun jälkeen jännitetään ensimmäistä kertaa ikinä, onko meille tulossa maaliskuun vauvaa. Edellisellä kerralla tyyppi lähti kasvamaan en...