lauantai 4. marraskuuta 2017

Tällä viikolla lapselleni kasvaa pää ja sydän

Uusi raskausviikko alkaa!

6. raskausviikolla alkio kehittyy huimaa vauhtia kohti sikiövaihetta. Pää alkaa hahmottua. Samoin kehittyvät vartalo ja raajojen alut, joista kasvavat lapsen kädet ja jalat. Pieni sydän alkaa jo sykkiä. Alkio on nyt kahvipavun kokoinen, eli noin neljän millimetrin mittainen. vauva.fi




Niin vasta sain tietää tästä kaikesta ja tällä viikolla pienen pieni sydän alkaa jo sykkiä. Ja silti se näyttää vielä pitkään pieneltä katkaravulta. Silloin kun söin vielä lihaa, yli 4 vuotta sitten, katkaravut toivat mieleeni alkion. Kuin kasa alkioita pitsan päällä – nam!  Kasvissyönti ja raskaus on herättänyt itsessäni pientä apuamitämäteen-ajatuksia, vaikka pienen perehtymisen ja äitiysneuvolan työntekijän mukaan kaikki on kunnossa, kunhan pidän huolen tasapainoisesta ja terveellisestä ruokavaliosta, toki ottamalla lisänä foolihappoa, d-vitamiinia ja b12-vitamiinia. Kävinkin ostamassa apteekista ravintolisän, jonka pitäisi turvata kaikkien raskaudessa tarvittavien hivenaineiden ja vitamiinien saanti. Uskon, että myöhemmin lisänä voi joutua syömään rautaa ja kalsiumia, mutta niistä pääsee varmasti keskustelemaan lisää äitiysneuvolassa.

Olen uskaltautunut jo kertomaan ihmisille tästä pienen pienestä kahvinpavusta. Toki mietin, pitäisikö pitää salassa sinne 12. raskausviikolle, jolloin riskien määrä on jo vähäisempi. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, ettei salailu lisää ainakaan omaa hyvinvointiani. En huutele puolitutuille vielä vähään aikaan, mutta läheisille ja ystäville olen jo kertonut. Ajattelen, että jos nyt tulisikin keskenmeno, en minä siitäkään aikoisi olla hiljaa.En aio pitää näin suuria tunnemyrskyjä sisälläni – en hyvässä enkä pahassa. Jos pahin nyt kävisi, tarvitsisin muutenkin tukea ja turvaa läheisiltä, eli heiltä, jotka nyt jo tietävät. Jos salailisin raskautta nyt ja tulisi keskenmeno, todennäköisesti kertoisin keskenmenon tultua kuitenkin.

Ajatukset ovat muutenkin pyörineet nyt riskeissä, keskenmenoissa ja kohtukuolemissa. Ei minua pelota synnytys tai kivut. Minua pelottaa, etten pääse niin pitkälle. Ehkä synnytys ja kivut mietityttävät sitten, kun ollaan hieman turvallisimmilla vesillä viikkojen suhteen. Nyt yritän vielä saada mieltä rauhoittumaan ajattelemalla, ettei mistään voi vielä tietää. Epävarmuus on nakertavaa, eikä minulla vielä edes ole juuri raskausoireita. Lähinnä on flunssainen olo ja tuoksut tuntuvat aavistuksen voimakkaammilta. Pahoinvoinnista ei ole tietoakaan, vaikka näillä viikoilla sen pitäisi alkaa, jos on alkaakseen. Toisinaan jopa mietin, että olisipa pahoinvointia, niin tietäisin olevani raskaana. Todellisuudessa en tietenkään toivo pahoinvointia.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uutta blogissa:

Kahdeksannen viikon pelot

Raskaana oleminen on ennen kaikkea pelottavaa. Syönkö tarpeeksi monipuolisesti? Onko siellä edes ketään? Onkohan tää märkä tunne mun ...