lauantai 27. tammikuuta 2018

Lapsivesipunktion tulokset ja tyhjyys

Lääkäri soitti ja kysyi haluaisinko tulla kuulemaan tulokset sairaalalle, vai käydäänkö keskustelu puhelimessa. Koska olin valmistautunut totuuteen jo varsin hyvin, olin valmis kuulemaan tulokset sillä hetkellä ja siinä, puhelimessa. 21-trisomia. Down. Lapsivesipunktion jälkeen olen jälleen alkanut miettiä, miten tämä sattui juuri meille. Iän puolesta riskilukumme on varsin pieni ja tällainen sattuma tuntuu uskomattomalta. En voi olla ajattelematta, olisiko joku asia voinut kuitenkin vaikuttaa kromosomien jakautumiseen sukusolussa. Joku pienen pieni hivenainepuutos ruokavaliossa? Stressi (jota kieltämättä juuri syksyllä oli paljon)? On niin vaikea luottaa sattumaan, kun riski oli niin pieni.

Maanantaina pitää kirjoitella lupahakemuksia Valviralle ja sieltä odotellaan tulosta varmaan muutamia päiviä. Hyvällä tuurilla keskeytys on jo loppuviikosta. Kummallista kyllä, keskeytys ei ajatuksena ei tunnu enää niin kamalalta. Tai siis kamalaa se on ja sen tiedän, mutta tämä prosessi kokonaisuudessaan on varmasti ollut tuhat kertaa kamalampi. Romahtaminen kun NIPT-verikokeen tulokset tulivat ja sitä seuraavat viikot ahdistuksen, pelon, epätoivon ja epäuskon kanssa. Tuntuu että mennyt kuukausi on jo turruttanut minut. Hetkittäin tuntuu niin suurta tyhjyyden tunnetta, etten saa mistään tunteista kiinni. Toisinaan itken, vaikka en tunnekaan mitään.

Vaikea edes miettiä, mihin olen joutumassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uutta blogissa:

Vaihtoehdot

Kesäkuun jälkeen jännitetään ensimmäistä kertaa ikinä, onko meille tulossa maaliskuun vauvaa. Edellisellä kerralla tyyppi lähti kasvamaan en...