torstai 25. tammikuuta 2018

Mieli on rikki

Pienet vauvat, kuvat pienistä vauvoista, uutisjuttu pienistä vauvoista, mitä tahansa pienistä vauvoista. Kantokopat, tutit, bodyt. Katson ihmisiä vauvojen kanssa, kaduilla ja kuvissa. Kaupan kassoilla ja apteekissa. Jokainen vastaan tullut vauva on muistutus siitä, mitä itse en saa kokea.

Äitiyttä. Vauvan ihoa omaa ihoa vasten. Ensimmäisiä hymyjä ja pieniä punaisia poskia.

Ja edelleen odottelen lapsivesipunktion tuloksia, jotta saisin asioita eteenpäin. Raskaana oleminenkin on yllättävän raskasta, sen pienen ihmisalun synnyttäminen varmasti vielä raskauttakin raskaampaa. Yllättävää kyllä, mieli on kuitenkin pysynyt yllättävän tyynenä. En ole enää itkenyt päivittäin, eikä jokainen vastaan tullut lapsi enää herätä ahdistusta, pelkoa, surua ja pettymystä. Olen uskaltanut haaveilla entistä enemmän ja pelätä entistä vähemmän. 

Minä olen vahva kaikessa heikkoudessani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uutta blogissa:

Pienet, selvät liikkeet

Viikon kuumottelin, ettei se saatana liiku. Ei liiku, ei tunnu mitään, ei tunnu miltään. Vatsakumpukaan ei juuri tunnu kasvavan. (Mitä jos ...