lauantai 20. tammikuuta 2018

Vauvakuume – kun edellinen vauva vielä köllöttelee mahassa

Mulla on vauvakuume.

Olen miettinyt, kuinka paljon vaikutusta on sillä, että kehossani riehuu raskaushormoneja, jotka valmistavat minua äitiyteen. Tietoisuus jo tietää, ettei minusta äitiä tällä erää tule. Samaan aikaan kun keho valmistautuu tuottamaan maitoa ja kiintymään pieneen lapseen, mieli tiedostaa luopumisen. Siitä asti kun lääkäriltä tuli soitto NIPT-tuloksista, en ole osannut edes ajatella olevani raskaana. En ole laskenut viikkoja enkä miettinyt, kuinka monta senttimetriä pieni on tänään.

Syli tuntuu tyhjältä. Ikään kuin se odottaisi pientä, jonka voisi painaa rintaa vasten. Nenä odottaa pienen vauvan tuoksua ja sormet pehmeän ihon koskettamista. Korvat odottavat pienen pientä tuhinaa.

Minulle oli luvattu jo kaikki se.

Elämämme jatkuu miehen kanssa etäsuhteessa vielä kesään saakka, jonka jälkeen asumme jälleen samassa osoitteessa. Mieli ajautuu jo miettimään, sattuisiko mikään noista yhdessäolopäivistä tai -viikoista vahingossakaan ovulaatiopäiville. Edes pienen pienellä sattumalla? Vaikka tätä ensimmäistä raskautta emme yrittäneet emmekä laskeneet "oikeita päiviä", nyt vauvakuumehöyryissä tekisi mieli. Toivon niin paljon, että edes vahingossa joku maaliskuun ja huhtikuun yhdessäolopäivistä sattuisi olemaan se päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uutta blogissa:

Vaihtoehdot

Kesäkuun jälkeen jännitetään ensimmäistä kertaa ikinä, onko meille tulossa maaliskuun vauvaa. Edellisellä kerralla tyyppi lähti kasvamaan en...