torstai 8. helmikuuta 2018

Kaavinta kuulostaa pahalta

Lääkkelliseen keskeytykseen mennessäni mietin kahta asiaa: kunpa en joutuisi kaavintaan ja kunpa en saisi kohtutulehdusta. Tähän mennessä ensimmäinen kohta check, toinen kohta toivottavasti vielä jää kokematta.

Eilen makoilin sairaalan pedillä ja katselin kun yläpuolella olevat valot vaihtuivat silmissä. Minua vietiin leikkaussaliin. Kohta alkaa nukuttaa, kauniita unia. Herätessäni en enää tuntenut sitä kipua, minkä vuoksi olin osastolle aiemmin soitellut ja minkä vuoksi nyt makasin heräämössä. Vaikka kaavinta kuulostaa ehkä maailman kamalimmalta toimenpiteeltä, ei se ollutkaan kovin kamala. Sinne jäi suurimmat vuodot ja pistävimmät kivut. Josko nyt pääsisi vihdoin edes fyysisesti parantumaan?

Olo on tyhjä. Fyysisesti ja psyykkisesti tyhjä.

Ainakaan minuun ei satu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uutta blogissa:

Pienet, selvät liikkeet

Viikon kuumottelin, ettei se saatana liiku. Ei liiku, ei tunnu mitään, ei tunnu miltään. Vatsakumpukaan ei juuri tunnu kasvavan. (Mitä jos ...