perjantai 23. maaliskuuta 2018

Vajaa

Jos olisin nyt raskaana, maha voisi olla jo aika pyöreä.
Ehkä tuntisin liikkeitä.
Ehkä olisin ostanut jo rattaat ja sängyn valmiiksi odottamaan.
Ehkä ja jos, mutta ei kun.

Kun en ole raskaana, oloni on vajaa. Minusta puuttuu jotain. Minusta puuttuu se ilo ja jännitys, joka syntyy, kun ajattelen sisälläni kasvavaa pientä. Minusta puuttuu raskaus. Minusta puuttuu sisälläni kasvava äitiys, joka odottaa omaa syntymäänsä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uutta blogissa:

Pienet, selvät liikkeet

Viikon kuumottelin, ettei se saatana liiku. Ei liiku, ei tunnu mitään, ei tunnu miltään. Vatsakumpukaan ei juuri tunnu kasvavan. (Mitä jos ...