lauantai 14. huhtikuuta 2018

Jotkut päivät ovat parempia kuin toiset

Mun mielessä hiljaisuus kietoo kätensä mun ympärille ja tunkee lonkeronsa sisään mun aivoihin. Herään aamulla paniikinsekaiseen uneen, jossa olen juuri saanut kuulla, että eräs läheiseni on raskaana ja kuinka minä heittelen tavaroita pitkin seiniä ja lattioita ja itken. Herään ja huokaisen helpotuksesta, että se olikin vain unta. Olisihan se oikeasti kamalaa heitellä tavaroita jos kuulee jonkun olevan onnellinen.

Takana on ollut juuri päivä, kun kuuntelen pian ensimmäistä kertaa vanhemmaksi tulevan työkaverin pohdintoja jännityksestä, odotuksesta ja elämän muuttumisesta. Toisinaan kykenen olemaan iloinen sen toisen ihmisen puolesta, ihan aidosti ja oikeasti. Ja sitten tulee päiviä kun dissosiaatioaallot kuljettavat minua kauemmas, koska juuri nyt en kykene kuulemaan ja olemaan siinä hetkessä läsnä. Seuraan keskustelua ikään kuin katsoisin sitä telkkarista. Tunnen, kuinka silmäni lasittuvat ja tuntuu, etten uskalla edes räpäyttää silmiä. Vahamaisin kasvoin odotan, että puheenaihe kääntyy, muuttuu ja hakeutuu uusille urille. Mielessäni hoen itselleni, että älä itke nyt.

Hormonitoiminta sekoilee. Kuukautiset yrittivät tulla, mutta jäivätkin tulematta. Ei minulla ikinä ole ollut tiputteluvuota (pl. e-pilleriaika). Ehdin jo iloita uudesta kuukautiskierron päivästä, mutta se päivä jäikin tulematta. Sitä ootellaan edelleen. Toisaalta tiedostan, että on raskauskin mahdollinen, joskin ehkä ei todennäköinen. Tasan 14 päivää sitten kohdussani on uinut siimahäntiä ja kuukautiset eivät ole vieläkään alkaneet. Mutta ei minulla ole myöskään raskausoloa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uutta blogissa:

Kahdeksannen viikon pelot

Raskaana oleminen on ennen kaikkea pelottavaa. Syönkö tarpeeksi monipuolisesti? Onko siellä edes ketään? Onkohan tää märkä tunne mun ...