keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Vauvauvauvakuume

Aamulla minä tuijotan puhelimen näytöllä olevaa laskuria, joka näyttää kuinka monta päivää on vielä etäsuhteessa elämistä edessä. Enemmän päiviä on onneksi jo takana kuin edessä. Päivät vähenevät ja joka ikinen aamu tuntuu mukavammalta kuin edellinen. Kesä, tule jo!

Kyllähän kesä tuntuu myös epävarmalta, kuten koko elämänikin tällä hetkellä. Kesällä minusta tulee maisteri, mutta se tarkoittaa samalla myös opiskelijastatuksesta luopumista ja johonkin aivan uuteen hyppäämistä. Ensimmäistä kertaa elämässäni saatan ilmottautua työttömäksi työnhakijaksi, jos nyt sopivia työpaikkoja ei aukea kotipaikkakunnalta kesän kynnyksellä. Samalla kun yritän hakea töitä, yritämme saada pientä salamatkustajaa kasvamaan sisälläni. Tietty tuntuu pahalta mahdollista työnantajaakin kohtaan olla tällainen klassinen malliesimerkki nuoresta työntekijästä, joka raskautuu heti, kun työpaikan saa alleen. Tosin raskautuminen saa tulla vaikka työpaikkaa ei kuuluisikaan.

Tuntuu, että lapsen saamisen pitäisi olla pilkulleen suunniteltu tapahtuma. Ei liian aikaisin, ei liian myöhään. Pitäisi olla vakaa ja mieluusti kauemmin kestänyt parisuhde, ihannetapauksessa tietysti avioliitto. Ja suojatyöpaikka tietty hankittuna. Ja ehkä hieman varallisuuttakin. Itse onnistun onnekseni kyllä sen ammatin saamaan ennen lasta, mutta muuten monet asiat ovat vähän epävakaammalla pohjalla. Suhteellisen lyhyt parisuhde, ei vielä avioliittoa ja molemmat ovat opiskelijoita. Mutta kun se hyvä hetki on silti tässä ja nyt. (Tai no, sitten jos tyyppi päättää itse joskus tulla, enhän minä sitä voi päättää.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uutta blogissa:

Pienet, selvät liikkeet

Viikon kuumottelin, ettei se saatana liiku. Ei liiku, ei tunnu mitään, ei tunnu miltään. Vatsakumpukaan ei juuri tunnu kasvavan. (Mitä jos ...