sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Työt, työt

Haen töitä sieltä ja täältä, yrittäen saada edes parinsadan kilometrin säteeltä meidän kodista. Vauvantekohommat etäsuhteessa voi teettää omat ongelmansa, mutta en voi jäädä vain odottelemaan. Pakko toimia edes jonkun asian suhteen, ja vauva tulee sitten jos ajoitukse ja kuun asennot ja Venuksen liikkeet sattuvat oikeille kohdille. Ja kyllähän ne siittiöt tietty elää sen 3-4 päivää tuolla kohdussa, kun kuitenkin viikonloppuisin matkustaisin takaisin kotiin.

Jotenkin tuntuu moraalittomalta hakea (vakituisiakin) työpaikkoja, samalla kun tietää voivansa tulla raskaaksi milloin tahansa. Eihän sen pitäisi olla moraaliin liittyvä kysymys, mutta siltä se silti tällä hetkellä tuntuu. Ehkä olen sisäistänyt liian hyvin ajatuksen siitä, ettei meitä nuoria naishenkilöitä kannata palkata töihin kun paskiaiset menevät ja poksahtavat raskaaksi heti saatuaan paikan. Ja samaan aikaan kirotaan kun me ei tarpeeksi raskauduta.

Haen silti töitä.

Mies edelleen opiskelee.

Joskus ehkä olemme siinä vakaassa ja onnellisessa tilanteessa, kun voimme asettua saman katon alle, kummallakin on joku työ ja kasvatamme yhdessä meidän lapsia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uutta blogissa:

Kahdeksannen viikon pelot

Raskaana oleminen on ennen kaikkea pelottavaa. Syönkö tarpeeksi monipuolisesti? Onko siellä edes ketään? Onkohan tää märkä tunne mun ...