lauantai 30. kesäkuuta 2018

Jännän äärellä

3+5
Hennon vaaleanpunainen viiva.


Minulla ei ole ollut mitään sanottavaa. Elämä on mennyt eteenpäin sellaista vauhtia, että olen yrittänyt pitää kiinni toisella kädellä hatusta ja toisella käsilaukusta. Valmistuin, sain töitä, etäsuhde päättyi ja alkoi uudelleen, muuttoasioita, uusia kaupunkeja, uudet työkuviot aivan erilaisessa työympäristössä ja nyt sitten tämä tämänpäiväinen haalea viivanalku.

Ensimmäisen raskauden jäljiltä tästä toisestakaan ei voinut erehtyä. Tiesin sillä nimenomaisella hetkellä kun tyyppi päätti lähteä tarkertumaan limakalvooni, että nyt muuten on vauva yrittämässä salamatkustusta! Kovin salaiseksi matka ei vaan jäänyt. Viikkoa ennen oletettuja kuukautisia alkanut hento vuoto ilman kuukautiskipuja paljasti sen, että kiinnittymistähän tässä nyt yrittää tapahtua. Edellinen raskaus lähti ensimmäisestä ehkäisyttä olleesta kuukaudesta, ja tämä toinen raskaus lähti ensimmäisestä kuukaudesta kun etäsuhdetta ei enää ollut (muina kuukausina todennäköisesti ajoitukset eivät ole osuneet kohdalle). Jospa tällä kertaa meitä kohtaisi suurempi onni, ja saisimme pitää pienen!

Tietenkin on liian aikaista. Ensimmäinenkin kerta meni miten meni – vaikka todennäköisyydet olivat puolellamme, se vähempi todennäköinen sattui silti kohdalle. Ensimmäisen raskauden siivittämänä olen perehtynyt ehkä liiaksikin siihen, mikä kaikki raskaudessa oikeastaan voi mennä pieleen. Ja se lista tuntuu loputtomalta. Miten terveitä lapsia on mahdollista edes syntyä?

Tässä sitä nyt ollaan,
taas kulkemassa lähtöruudun kautta.

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Vaihtoehdot

Kesäkuun jälkeen jännitetään ensimmäistä kertaa ikinä, onko meille tulossa maaliskuun vauvaa. Edellisellä kerralla tyyppi lähti kasvamaan ensimmäisestä ehkäisyttä olleesta kuukaudesta. Jotenkin on sellainen olo, ettei niin voisi tapahtua enää toista kertaa.

Heinäkuun alussa testaillaan. Jännittää jo valmiiksi. Samaan aikaan haluaisin niin kovin paljon tulla jo raskaaksi, mutta kuitenkaan ei haittaisi, jos en tulisi. Minulla on maailman paras ammatti, jonka parissa viihdyn aivan varmasti. Toisaalta viihtyisin myös kotona pikkuisen kanssa. Tuntuu oikeastaan aika kivalta, ettei tässä suhteessa ole huonoja tai hyviä vaihtoehtoja; on vain vaihtoehtoja.

Kuume omaa kotia kohtaan on silti kasvanut. Haluan kotiin.

Uutta blogissa:

Kuudes viikko!

Kuudes viikko alkoi juuri. Toistaiseksi olen onnekkaan vähäoireinen. Mitä nyt on aivan koko ajan nälkä (toisaalta maha tuntuu tulevan täytee...