keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Aika kuluu hitaasti


Kohdun seudulla tuntuu jomottelua. En tiedä, onko se hyvä vai huono juttu.

Kehostani on tullut jo nyt vauvan valtakunta. Mitä pistän suuhuni, kuinka usein, minkä verran proteiinia, minkä verran kasviksia, minkä verran kahvia, minkä verran rautaa – kaiken kertoo nyt vauva. Tai se, mitä minä sanon vauvaksi – joka tuskin muistuttaa vielä pitkään aikaan vauvaa.

Välillä mietin, onko vastuutonta olla vegaani odottaja. Olen kahlannut läpi jälleen paljon vegaaniraskaudesta tietoa ja ammattilaiset vakuuttelevat, että monipuolisesti syömällä ja ruokavalioon huomiota kiinnittämällä kaiken pitäisi olla kyllä enemmän kuin ok. Mikä voisi olla se maaginen eläimestä saatava ainesosa, joka olisi niin välttämätön, että ilman sitä ei voi (kohdussa oleva lapsi) elää?

Ravintolisinä syön suositusten mukaisesti B12-vitamiinia, d-vitamiinia ja foolihappoa. Joidenkin lähteiden mukaan jodiakin voisi syödä lisänä, mutta itse olen luottanut toistaiseksi jodioituun suolaan. Muuten riittänee monipuolinen, kasvispitoinen perusruoka tuoreista raaka-aineista. Värejä yritän syödä joka aterialla useampaa.

Silti pelottaa. Oman lapsen parhaaksi tekisi mitä vain – vaikka söisi lihaa, jos se tutkitusti olisi lapselle jotenkin parempi. Mutta tämän hetkisillä tiedoilla ei ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uutta blogissa:

Kuudes viikko!

Kuudes viikko alkoi juuri. Toistaiseksi olen onnekkaan vähäoireinen. Mitä nyt on aivan koko ajan nälkä (toisaalta maha tuntuu tulevan täytee...