Raskausajan diabetes.
En ole koskaan ajatellut, että diabetes - muodossa tai toisessa - olisi osa minua tai osa minun murheitani. Tottahan minulla varmasti geneettistä alttiutta diabetekseen sairastumiseen on, mutta kaikesta huolimatta enhän minä, eihän näillä ruokatottumuksilla, eihän tällä painolla vielä, eihän. Mutta kyllä vain, minä. Normaalipainon ja ylipainon rajoilla kiikkuva kasvisruokailija.
Ei ruokavalioni varmasti ikinä ole ollut esimerkillisin saati suositusten mukainen. Olen aina tykännyt makeasta ja kaikesta itsekurin metsästämisestä huolimatta viikkoon on mahtunut aina useampia herkkupäiviä; pieniä karkkipusseja työmatkalla kotiin, elokuvaa katsellessa nautittuja jäätelöannoksia ja ruoanlaiton yhteydessä välipalana suklaata. Annoskoot eivät ehkä ole aina noudattaneet suosituksia, sillä hyvä ruoka on vaan niin pirun hyvää. Välillä olen miettinyt, että pitäisi tarkoituksella tehdä ei-niin-suosikki-ruokia, ihan vain ettei tekisi mieli santsata (kolmatta kertaa). Kaikesta herkuttelusta huolimatta kuitenkin väittäisin, että kasviksia ja hedelmiä on kertynyt yli puoli kiloa päivässä, kuidun saanti on runsasta ja lautaselta on löytynyt lähes aina niitä tuotteita, jotka olen arvioinut edes hiukkasen terveellisemmäksi kuin kenties vieressä nököttävän toisen tuotteen. Pasta on täysjyvää ja riisi ruskeaa, murot vähäsokerisimmasta päästä ja puuron päällä hillon sijasta marjoja. Ongelmakohdista huolimatta jotkut peruspalikat ovat kuitenkin olleet hallussa ja mielenkiintoni ravitsemusta kohtaan on taannut sen, että olen oikeasti a) kiinnostunut b) tietoinen paremmista valinnoista ja ruokavalioni kompastuskivistä.
Raskausajan diabeteksen ruokavaliolla hoitamisen ohjeistukset on tehty harmillisesti ainakin meidän sairaanhoitopiirissä vain sekasyöjille. Näin kasvissyöjänä olen joutunut varsin itsenäisesti miettimään millä takaan tarpeeksi korkean proteiinipitoisuuden ruokavaliossani, millä keinoilla saisin hiilihydraatteja pidettyä kurissa ja kuinka kaikesta ruokarajoittuneisuudesta huolimatta saisin kaiken tarvittavan vauvan kasvuun ja kehitykseen.
Mitä olen konkreettisesti sitten tehnyt, kun raskausajan diabeteksen diagnoosin sain?
Olen vähentänyt sokerituotteiden määrää ja nipistänyt herkuttelusta. Kokonaan en aio herkuista kuitenkaan kieltäytyä, mutta useampi kerta viikossa on nyt historiaa. Edelleen syön jonkin verran sokeroituja soija- ja kaurajogurtteja, koska niiden sokerimäärät kohtuullisesti käytettynä ovat kuitenkin varsin maltillisia. Markkinoille on tullut onnekseni myös vähäsokerisempiakin vaihtoehtoja, kuten Alpron mangojogurtti, jossa ei ole laisinkaan lisättyä sokeria. Hedelmistä ja marjoista sen sijaan en aio nipistää, sanoi kuka tahansa mitä tahansa. Näen, että hedelmien hyvät vaikutukset ovat kuitenkin sen verran tärkeitä, ettei pari hedelmää päivässä ole vähentämisen arvoisia.
Olen ollut entistäkin tarkempi ruokarytmistä. Edelleen toisinaan kiireessä saattaa välipala tai aamupala jäädä välistä, mutta ainakin 80 % päivistä olen onnistunut syömään päivän jokaisen aterian (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala), ruokailun välien pysyessä järjellisinä. Vaikka ei olisi nälkä, olen silti pyrkinyt syömään edes jotain. Ravitsemusterapeuttikin mainitsi, että kun insuliinin eritys heikentyy haimassa, haima tarvitsee hieman useammin muistutteluja siitä, että insuliinia tarvitsisi nyt tuottaa hieman lisää. Haiman muistutteluksi riittää pienetkin annokset!
Olen pitänyt huolen siitä, että kasviksia tulee reilusti. Vaikka kasvissyöjillä ei olekaan kuidunsaannista erityistä huolta, pieni lisäkuitu ei yleensä tee huonoa. Kuitu tasapainottaa verensokerin kohoamista ja täyttää vatsaa. Lisäksi luulen, että vauva hyötyy kaikista niistä kasvisten hyvistä aineksista, ja sitä kautta vauvan kasvu ja kehitys ei vaarannu.
Olen lisännyt hyvien rasvojen käyttöä. Kuten kuidut, myös rasva tasapainottaa verensokeria. Kasvissyöjänä rasvan lähteet ovat usein pehmeitä kasvirasvoja, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (mm. kookosrasva). Kun ei syö kalaa, on erityisen tärkeä huolehtia hyvien rasvahappojen riittävästä saamisesta, jotta vauva saisi aivoilleen rakennuspalikoita! Hyvää rasvaa lisäämällä voidaan myös lisätä energiansaantia siten, että lautaselle tarvitsee kasata kenties hieman aiempaa vähemmän mm. viljatuotteita ja muita hiilihydraatin lähteitä.
Mihin voisi vielä kiinnittää huomiota? Ainakin voisin syödä hieman aiempaa enemmän proteiinia ja ehkä vielä lisätä yhden välipalan aamupalan ja lounaan väliin. Pitkäkestoisen insuliinin jouduin ottamaan valitettavasti käyttöön, sillä muutokset ruokavaliossa eivät riittävästi vaikuttaneet aamuisiin sokeriarvoihin. Vaikka otan vakavasti raskausajan diabeteksen, olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jonkinlaisen rentouden aion syömisissäni säilyttää. Ihminen ei ole kone, joka toimii ohjelmoidusti asennettujen asetusten mukaan – toisinaan tarvitsee lohtupitsaa ja kahvihuoneessa kahvin kaveriksi keksiä. Yksi keksi tai yksi nautittu pitsa ei kumoa terveellisen syömisen peruspilareita, joiden varaan kuitenkin noin 90 % ajasta ruokailut nojaavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti