Raskausdiabeteksen vuoksi oli tänään käyntiä ravitsemusterapeutilla ja äitiyspoliklinikalla. Perusjuttuja, keskustelu sokeritasoista ja insuliinin aloitus. Ja vauvan voinnin tarkastus ultralla. Siellä hän taas pötkötteli, naama selkärankaan päin.
Mutta kyllähän sieltä hieman huoltakin tuli kannettavaksi. Vauvan mahan ympärys laahasi jäljessä pään ja reisiluun mitasta. Istukkaa ultrailtiin ja lääkäri kertoili näkemästään ääneen, mutta enhän minä siitä mitään tajunnut. Kuitenkin kokonaisuutena syntyi sellainen mielikuva, että istukka olisi voinut olla jotenkin parempinkin? Puhuttiin huokoisuudesta ja epätasaisesta rakenteesta. Vauva oli kaikesta huolimatta ihan mukavasti kuitenkin kasvanut ja painoi tänään 700 grammaa. Pieni rakas.
Raskausdiabetes ja pitsa ei ehkä täysin kuulu yhteen, mutta kaiken heränneen huolen ja murheen jälkeen tämä lienee kaikista murheista kaikista pienin. Puuduttaa ja turhauttaa. 3 viikon päästä tarkkaillaan vauvan koon kehittymistä sitten uudelleen. Toivotaan, että pieni nyt jaksaa kasvaa ja kehittyä tarpeeksi!
Ja raskausdiabeteksen kun piti johtaa jättivauvoihin! Ei lopullista kokoa toki vielä voi kukaan ennustaa, mutta (liian) sirona tyttönä hän tuolla tällä hetkellä kasvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti